Julkisessa keskustelussa kuulee usein puhuttavan miten Suomessa on korkeat palkkakustannukset. Mitä tarkoitetaan palkan sivukuluilla ja kustannuksilla, kuinka suuria ne ovat, ja mitä on syytä ottaa huomioon kun tehdään laskelmia työntekijän palkkaamisesta?
Tässä artikkelissa käydään aihetta läpi palkanmaksajan näkökulmasta. Käytetyt luvut ovat kirjoitushetken lukuja. Työntekijä oletetaan Suomessa vakuutetuksi täysi-ikäiseksi, johon ei sovelleta poikkeuksia.
Suomessa palkanmaksu ja siihen liittyvät velvoitteet ovat laaja aihe. Asiaa säätelevät lait, työehtosopimukset, paikalliset sopimukset sekä yksittäiset työsopimukset.
Palkanmaksun perusyksikkönä on lähes poikkeuksetta bruttopalkka – palkka ennen veroja ja veroluonteisia maksuja. Bruttopalkkaan voi kuulua kuukausipalkkaa, tuntipalkkaa, provisiopalkkaa, jotain muuta tai näiden yhdistelmää.
Varsinaiseen rahapalkkaan voidaan lisätä muita eriä, kuten luontoisetuja, eli palkkaa muuna kuin rahana. Näille on usein vahvistettu verotusarvo, jota käytetään palkanlaskennassa todellisten kustannusten sijaan. Tyypillisiä luontoisetuja ovat matkapuhelinetu, ravintoetu tai autoetu.
Bruttopalkka ja muut verotettavat erät lasketaan yhteen, ja tätä kutsutaan ennakonpidätyksen alaiseksi palkaksi tai veronalaiseksi palkaksi. Tämän perusteella lasketaan ns. sivukulut.
Veronalaisen palkan lisäksi voidaan maksaa verottomia korvauksia, kuten kilometrikorvauksia tai päivärahoja. Näistä ei makseta sivukuluja.
Mitä nämä sivukulut ovat?
Sivukulut ovat prosenttiperusteisia maksuja, jotka lasketaan veronalaisten palkkojen pohjalta. Näitä ovat:
- Työntekijän eläkemaksu (TyEL), joka on 25,3% (toukokuusta 2020 loppuvuoteen 22,7% koronatukitoimena). Tämä jakautuu työantajan ja työntekijän osuuteen. Työntekijän osuus tästä on 7,15% jos työntekijä on 17–52 tai 63–67 -vuotias, mutta 8,65% jos 53–62 -vuotias. Työntekijän osuus pidätetään bruttopalkasta, ja työnantaja maksaa sen eläkevakuutusyhtiölle oman osuutensa kanssa.
Työnantajan osuus on 18,15% tai 16,65% (prosentti ilman korona-alennusta), ja se maksetaan eläkevakuutusyhtiölle (Ilmarinen, Varma, Elo tai Veritas). - Työttömyysvakuutusmaksu (TVR), joka on 1,7%. Tästä työntekijän osuus on 1,25%, ja se pidätetään bruttopalkasta. Työnantajan osuus on 0,45%. Nämä maksetaan työllisyysrahastolle.
- Työnantajan sairausvakuutusmaksu (SaVa), joka on 1,34%. Maksetaan verottajalle.
- Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, joka vaihtelee n. 0,5–7% välillä, työn vaarallisuudesta riippuen. Kirjanpitäjän vakuutus on edullisempi kuin rakennustyöntekijän. Keskimääräinen prosentti on 0,7%. Maksetaan yksityiselle vakuutusyhtiölle (IF, Pohjola jne.)
- Ryhmähenkivakuutus, joka otetaan käytännössä aina tapaturmavakuutuksen yhteydessä. 0,07%.
Kun lasketaan työnantajan maksamien osuuksien prosentit yhteen, saadaan 20,71%, eli kun työntekijän veronalainen palkka on 1000€, työnantaja maksaakin 1207,10€.
Lisäksi työntekijästä aiheutuu pakollisia, mutta epäsuoria menoja:
- Työterveyshuolto
- Hallinto- ja palkanlaskumenot
Näiden suuruus voi vaihdella suurestikin; halvimmillaan työterveyshuolto voi olla jopa 5€ kuussa per työntekijä, mutta kattava sairaudenhoito maksaakin jo paljon enemmän. KELA korvaa työterveyshuollosta osan.
Työntekijän aiheuttamat hallinnolliset kulut riippuvat mm. siitä, kuinka paljon ”liikkuvia osia” palkkaukseen liittyy – hankala TES, työaikapankki tai runsaat henkilökunta- ja luontoisedut lisäävät työtä.
Lomat
Suomessa lähes kaikki työntekijät ansaitsevat lomaa, tai lomaan verrattavaa vapaata. Tämä loma on palkallista, mutta työntekijä ei silloin luonnollisestikaan tuota mitään yritykselle.
Normaalilla kuukausipalkkaisella työntekijällä on 30 lomapäivää vuodessa. Koska lauantaitkin kuluttavat lomapäiviä, täysiä lomaviikkoja tulee 5. Jos vuodessa maksetaan 12kk* 2500€/kk palkkoja, tällä saadaan siis 47 viikkoa työtä.
Kun kokonaispalkat vuodessa ovat 30 000€, tästä 5/52 eli 2884,62€ on loma-ajan palkkaa, ja 47/52 eli 27 115,38€ työssäoloajan palkkaa. Prosentuaalisesti tämä voidaan ilmaista 10,64% kuluna, eli kun työnantaja ostaa kuukauden työtä (2500€), maksetaan lisäksi 266€ ”lomakassaan”.
Jos työntekijälle ei viellä kerry 2,5 lomapäivää kuussa vaan 2, hänellä on vuodessa 24 lomapäivää, eli 4 lomaviikkoa. Tässä tapauksessa luvut ovat 27692,31€ työssäoloajanpalkkaa ja 2307,69€ lomajanpalkkaa, mikä antaa kuluksi 8,33%.
Lomarahaa tai lomaltapaluuraha ei laki tunne, mutta useat työehtosopimukset määräävät sen maksettavaksi. Se on myös maksettava, mikäli se on työpaikan vakiintunut käytäntö. Lomaraha on tyypillisesti 50% vuosilomapalkasta, eli vuosiloman kulukerroin voidaan kertoa 1,5:lla. Näin saadaan lomapalkka + lomaraha -kertoimeksi 15,96%.
Tarkka lomapalkan ja sitä kautta lomarahan laskenta vaihtelee työehtosopimuksen tai työpaikan käytännön mukaan – nämä laskelmat ovat suuntaa-antavia.
Arkipyhät ja sairauspoissaolot
Mikäli arkipyhä osuu työpäivälle, se on useiden työehtosopimusten mukaan palkallinen vapaa työntekijälle. Ainoa lain määräämä palkallinen arkipyhä on Itsenäisyyspäivä. Vuonna 2020 maanantain ja perjantain välisiä arkipyhiksi luettavia päiviä voidaan sanoa olevan 9.
Sairauspoissaolojen ajalta työntekijä saa yleensä palkkansa tavallisen suuruisena. Sairauspoissaolojen määrä vaihtelee suuresti alasta riippuen, ja yksityiskohtaista tilastotietoa lyhyistä poissaoloista on hankala saada. Kunta-alalla vuonna 2018 oli keskimäärin 17 sairauspoissaoloa, joten käytämme lukua 17 tässä laskelmassa. Oletetaan että sairauspoissaolot ovat katkonaisia, jolloin KELA ei korvaa lainkaan kustannuksia.
Palkalliset arkipyhät (9) ja sairauspoissaolot (17) antavat yhteensä 26 tuottamatonta arkipäivää vuodessa, joilta kuitenkin maksetaan palkkaa. Jos työviikkoja on 47, ja jokaisessa 5 työpäivää, normaaleja työpäiviä on vuodessa 235. Tuottamattomien ja tuottavien päivien suhde 26/235 antaa prosenteiksi muutettuna 11,06%. Eli yli kymmenes loman ulkopuolisista arkipäivistä on tosiasiassa tuottamattomia.
Mitä työntekijä sitten lopulta maksaa ?
Jos käytetään edellä esitettyä työntekijää 2500€ kuukausipalkalla, tähän on 2 vastausta:
Kokonaiskulut työntekijästä vuodessa ovat (työssäoloajanpalkka + lomapalkka + lomaraha) * prosentuaaliset sivukulut + työterveyshuolto + hallintokulut.
Jos jätetään työterveyshuolto ja hallinto pois, edellisestä saadaan (27 115,38€ + 2884,62€ + 1442,31€) * 1,2071 + = 37 954,01€.
Tämä on 26,51% enemmän kuin mitä yksinkertainen 12 * 2500€ lasku antaisi kuluksi.
Kokonaiskustannukset ovat vielä askeleen monimutkaisempi asia: kokonaiskululla 37 954,01€ työnantaja saa nimittäin 209 työpäivää, tai 1672 tuntia työntekoa. Tuntikustannukseksi tulee siis 22,70€.
2500€ kuukausipalkka muuttaminen tuntipalkaksi tapahtuisi useissa työehtosopimuksissa jakamalla se luvulla 163. Näin laskennalliseksi tuntipalkaksi saataisiin 15,34€.
Todellinen tuntikustannus on siis 47,98% korkeampi kuin muodollinen tuntipalkka. Koska tähän ei ole sisällytetty minkäänlaisia työajan lisiä (ylityö, iltatyö, sunnuntaityö tms.), työterveyshuoltoa, rekrytointi- tai hallintokustannuksia, on syytä ajatella työntekijän todellisten kustannusten olevan vähintään 50% korkeammat kuin muodollinen palkkasumma.
Jos lasketaan vielä tuntikustanus ilman sairauslomia (eli 226 työntekopäivää vuodessa), saadaan 20,99€. Tämä on 36,83% korkeampi kuin muodollinen tuntipalkka, mutta 30,27% pienempi tuntikustannus kuin 17 sairauspoissaolon kanssa.
Mitä kannattaa siis pitää mielessä kun laskee palkkaamisen kannattavuutta?
- Työntekijän pitäisi tuottaa vähintään 1,5-kertaa oman tuntipalkkansa verran arvoa työssäolotunnin aikana kattaakseen omat kustannuksensa. Voi olla syytä käyttää korkeampaakin kerrointa, kuten 1,7.
- Sairausajan palkat ovat merkittävä kuluerä. Jos näitä saadaan vähennettyä panostamalla työntekijöiden viihtymiseen, työterveyshuoltoon ja työturvallisuuteen, voidaan todella puhua investoinnista hyvinvointiin.
- Vaikka nämä laskelmat eivät suoraan koske yrittäjän palkkaa, yrittäjänkin pitäisi tienata sen verran että voi joskus pitää lomaa ja säästää eläkkeeseen. Jos harkitset siirtymistä palkansaajasta yrittäjäksi, kannattaa laskuttaa tarpeeksi.
- Numerot eivät aina kerro kaikkea yksittäisen työntekijän kannattavuudesta. Innokas myyntimies voi tuoda huimasti liikevaihtoa, mutta epärealistiset myynnit tuottavat sitäkin enemmän kustannuksia tuotannossa. Tukihenkilön tuomaa hyötyä voi olla vaikea mitata, mutta tämä mahdollistaa muille keskittymisen tuottavaan työhön. Tai joku voi olla numeroiden valossa kannattava työntekijä, mutta tämä tapahtuu ottamalla muilta parhaat leadit päältä ja olemalla raskas työkaveri.
Tilitoimisto Mesiperä Oy on apunasi kun pohdit työntekijän palkkaamisen vaikutuksia yrityksesi talouteen. Vilkaise josko voisit haluta meiltä tietoa päätöksesi tueksi.
Millä alueilla Tilitoimisto Mesiperä tarjoaa sähköisen taloushallinnon etäpalveluita?
Olemme erikoistuneet etäpalveluna toteutettavaan sähköiseen taloushallintoon ja kirjanpitoon. Palvelemme asiakkaita alueilla Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Riihimäki, Hämeenlinna, Hyvinkää, Nurmijärvi, Loppi, Tuusula sekä koko Suomen alueella. Kysy tilitoimisto palveluita. Autamme mielellämme.
