Tämä on toinen osa yrityksen verotusta käsittelevästä kirjoitussarjasta. Edellinen osa käsitteli kotimaan arvonlisäverotusta, ja tällä kertaa käsitellään arvonlisäverotusta kansainvälisessä kaupassa.
Tässä sarjassa liikutaan yleisellä tasolla tavanomaisten tapausten kanssa – jos veroasiat askarruttavat, kysy asiantuntijalta.
Peruspiirteet
Kansainvälinen arvonlisäverotus on valitettavasti huomattavasti monimutkaisempaa kuin kotimaan arvonlisäverotus. Jotkin liiketoimintamallit, kuten sähköisten palveluiden myynti kuluttajille ympäri maailman, voivat olla hallinnollisesti niin hankalia, että on syytä käyttää välissä jakelijaa tai välittäjää sen sijaan että myisi itse suoraan.
Toisaalta jos myydään palveluita muille elinkeinonharjoittajille (joita ei suoriteta paikan päällä muissa maissa), hallinnollinen työ ei välttämättä juuri eroa kotimaan arvonlisäverojen käsittelystä.
Tavaran myynti on sitten jossain noiden kahden ääripään välissä – vientiin liittyy oma paperityönsä, mutta suomalaisen yrityksen verovelvollisuudet loppuvat, kun tavara lähtee täältä. Tavaran myynti yrityksille muihin EU-maihin on hyvin yksinkertaista, kuluttajamyynti taas vaatii vähän enemmän työtä.
Karkeasti voidaan asettaa eri kansainväliset myyntikuviot seuraavanlaiseen järjestykseen yksinkertaisesta monimutkaiseen:
Palvelumyynti ei-EU yrityksille -> Ei-sähköisten palveluiden myynti EU-kuluttajille –> Palvelu- tai tavaramyynti EU-yrityksille –> Tavaramyynti EU:n ulkopuolelle —> Sähköisten palveluiden- tai tavaran myynti EU-kuluttajille ——–> Palvelumyynti EU:n ulkopuolisille kuluttajille
Mikään näistä ei ole este, mutta ne asettavat omia vaatimuksia yhtiön hallinnolle ja käyttämille ohjelmistoille. Jos yrityksesi aikoo myydä uudentyyppisille asiakkaille, tästä on hyvä keskustella ajoissa kirjanpitäjän kanssa, ja rakentaa esim. verkkokaupan raportit toimimaan oikein alusta saakka.
Kuluttaja vs. elinkeinonharjoittaja
Kansainvälisen kaupan arvonlisäverotuksen säännöt riippuvat suuresti siitä, kenelle myydään. Jos myyt esimerkiksi verkon välityksellä toteutettua reaaliaikaista koulutuspalvelua Ruotsissa sijaitsevalle ostajalle, sinun täytyy tietää, onko ostaja elinkeinonharjoittaja vaiko kuluttaja.
Elinkeinonharjoittaja pidetään mitä tahansa yhteisöä tai luonnollista henkilöä, joka liiketoiminnan muodossa myy tavaroita tai palveluita, ja joka yksityishenkilön tapauksessa toimii tässä ominaisuudessa.
Normaali liiketoimintaa harjoittava ranskalainen S.a.r.l. (rajatun vastuun yhteisö) on luonnollisesti elinkeinonharjoittaja. Slovakialainen yhdistys, joka ilmoittaa olevansa elinkeinonharjoittaja ja toimittaa esimerkiksi ALV-tunnisteensa, on elinkeinonharjoittaja. Kreikkalainen yksityishenkilö, joka ilmoittaa ALV-tunnisteensa ja toimii siten yksityisenä elinkeinonharjoittajana, on elinkeinonharjoittaja.
Jos ruotsalainen Ulf toimii Ruotsissa yksityisenä elinkeinonharjoittajana ja tilaa Suomesta tavaraa itselleen mainitsematta ALV-tunnistettaan, häntä kohdellaan kuluttajana.
Jos portugalilainen yhdistys tilaa tavaraa Suomesta, eikä toimita ALV-tunnistetta eikä muuten ilmoita olevansa elinkeinonharjoittaja, sitä käsitellään kuluttajana.
Käytännössä toiseen EU-maahan sijoittautunut elinkeinonharjoittaja tunnistetaan sillä, että ostaja antaa ALV-tunnisteensa myyjälle (ja myyjä tarpeen mukaan tarkistaa tunnuksen kuuluvan myyjälle ja olevan voimassa esimerkiksi VIES-palvelusta). Verkkokaupassa on syytä olla automaattinen ALV-tunnisteen tarkistusliitäntä.
ALV-tunnisteet ovat muotoa XX1234567981, jossa XX on maakohtainen koodi, kuten FI, PL tai IT, ja tätä seuraa numero- ja/tai kirjainsarja. Jälkimmäisen osan rakenne vaihtelee maittain, Suomen kohdalla kyseessä on y-tunnus ilman väliviivaa. ALV-tunniste merkitsee, että taho on rekisteröitynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin antomaassa.
Huomaa, että EU-alkuinen tunniste ei ole varsinainen ALV-tunniste, vaan EU:n ulkopuolisten toimijoiden käyttämä erikoistunniste kuluttajamyyntiin.
Ostajan aseman ja sijoittautumismaan kerääminen tulee tietenkin automatisoida, jos myyntiä tapahtuu automaattisesti esimeriksi verkkokaupan välityksellä. Verkkokauppa-alustat sisältävät yleensä valmiit toiminnallisuudet tähän, mutta asetukset täytyy laittaa kuntoon.
Kuluttajamyynti on hallinnollisesti aina raskaampaa kuin elinkeinonharjoittajille myynti, sillä elinkeinonharjoittajien välisessä kaupassa noudatetaan usein käänteistä verovelvollisuutta, jolloin ostaja hoitaa veroasiat omassa maassaan.
Mitä myydään?
Kansainvälistä kauppaa (tai oikeammin mitä tahansa kauppaa) ei voida harjoittaa, mikäli ei tiedetä mitä myydään.
Helpoin askel on erottaa tavara ja palvelu toisistaan. Tavara on mikä tahansa fyysinen esine, joka myydään ja siirretään ostajan maahan. Lisäksi tavaraa ovat energiahyödykkeet.
Kaikki muu kuin tavara on palvelua. Liittymisperiaatteen mukaan, tavaralähetyksen yhteydessä perittävät kuljetuskustannukset katsotaan osaksi tavaran myyntihintaa. Sen sijaan jos myydään osissa oleva esine, ja lisäksi paikan päällä esine kootaan myyjän toimesta, voidaan tämä kokoaminen katsoa erilliseksi suoritteeksi eli palveluksi.
Kaikkea tavaraa kohdellaan lähtökohtaisesti samalla tavalla, mutta palvelujen kohdalla palvelun luonne vaikuttaa arvonlisäverokäsittelyyn.
Ole erityisen tarkkana myyntien kanssa, jos mukana on välitys- tai komissiokuvioita. Ole tällöin ajoissa yhteydessä kirjanpitäjään.
Palvelujen luonne
Palvelut voidaan jakaa yleissäännöksen mukaisiin palveluihin, ja erikoissäännösten alaisiin palveluihin. Kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille yleissäännöksen mukainen palvelu toimii kummankin kohdalla omalla tavallaan, ja erikoispalvelut voivat toimia joko molemmille omalla tavallaan, tai toiselle omalla ja toiselle yleissäännöksen mukaisesti.
Kuluttajalle myyty yleissäännöksen mukainen palvelu on myyty myyjän sijoittautumismaassa, jos kuluttaja sijaitsee EU:n alueella. Jos myyt veroneuvontaa Portugalissa asuvalle eläkeläiselle, palvelu katsotaan myydyn Suomessa, ja perit siitä normaalin Suomen arvonlisäveron.
Elinkeinonharjoittajalle myyty yleissäännöksen mukainen palvelu on taasen myyty ostajan maassa, ja ostaja maksaa myyntisi arvonlisäveron käänteisesti, jos ostaja sijaitsee EU:n alueella. Jos myyt koulutuksen latvialaiselle yritykselle, vaikka koulutus pidettäisiinkin Suomessa, se katsotaan myydyn Latviassa. Et peri arvonlisäveroa vaan käytät ns. 0% verokantaa. Ostaja maksaa tällöin käänteisesti arvonlisäveron omassa maassaan.
EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle ostajalle myyty palvelu verotetaan yleensä kohdemaan lakien mukaan. Elinkeinonharjoittajille myydyt immateriaalipalvelut ovat harvoin ongelma, sillä jonkinlainen käännetty verovelvollisuus on melko yleistä maailmalla. Jos kuitenkin myyt esimerkiksi rakentamispalvelua Norjassa, tulee sinun todennäköisesti rekisteröityä Norjassa ALV-velvolliseksi.
EU:n ulkopuolisille kuluttajille myydyt palvelut ovat jo sitten ongelmallisempi kysymys. Kulutusvaltio haluaa yleensä tällöin verotta myynnin, eikä mitään yleispätevää säännöstä ole. Kohdemaalla voi olla jokin alaraja, jonka alapuolella voi myydä verottomasti, tai voi olla ettei kohdemaassa edes ole mitään alviin verrattavaa kulutusveroa. Asia riippuu maasta ja yleensä myynnin suuruusluokasta.
Yksi keino välttää edellisen kappaleen ongelma on myydä välityspalvelun tai komissäärin kautta. Tällöin sinun voidaan yleensä katsoa myyneen palvelu välimiehelle eli elinkeinonharjoittajalle, ja välimiehen kuluttajalle (ja välimies hoitaa tällöin kuluttajamyynnin byrokratian). Jos myyt videopelejä, myyminen Steamin kautta on esimerkki välityspalvelun tai markkinapaikan hyödyntämisestä.
Erikoispalvelut
Erikoissäännösten alaisia palveluita ovat yleensä palvelut, jotka voidaan selkeästi osoittaa tapahtuvan tietyssä maassa. Kiinteistöön liittyvät palvelut, kuten sellaisen korjaus tai vuokraus, katsotaan lähtökohtaisesti myydyn kiinteistön sijaintimaassa. Ateria- tai henkilökuljetuspalvelut on myyty palvelun suorittamismaassa. Pääsyliput tieteellisiin- tai taiteellisiin tapahtumiin on myyty siinä maassa, missä tilaisuus järjestetään.
Irtaimeen esineeseen kohdistuvat palvelut, kuten korjaus, asennus tai muokkaus, on myyty siinä maassa missä palvelu suoritetaan, jos ostajana on kuluttaja. Sähköiset palvelut, eli pitkälti automaattiset it-palvelut kuten sarjaohjelmiston, digitaalisen musiikin tai automatisoidun opetuspalvelun myynti on myyty ostajan maassa, jos ostaja on kuluttaja.
Muut palvelut, kuten esimerkiksi käännöspalvelu tai reaaliaikainen opetus, ovat yleissäännöksen alaisia immateriaalipalveluja.
Myyntimaan määrittäminen voi joskus olla hankalaa, mutta yleensä kun yrityksen palveluille on kerran määritelty oikea alv-käsittely, sitä ei jouduta sen koommin miettimään.
Tarkemman taulukon myyntimaan määräytymisestä voi katsoa Verohallinnon ohjeen lopusta. Tässä ei ole listattu kaikkia erikoispalveluja, sillä siihen liittyy tavattomasti erikoistapauksia.
Myynnin arvonlisävero käytännössä
Kun on selvitetty mitä myydään ja kenelle myydään, valitaan myynnille oikea arvonlisäverokäsittely verkkokaupassa tai laskutusohjelmassa. Alla muutamia esimerkkitapauksia:
Smooth Strings Oy
Yhtiö myy etäyhteyden kautta tapahtuvaa musiikinopetusta kuluttajille. Kuluttajat ovat Suomesta, muista EU-maista ja kolmansista maista. Opetustunnit ovat yksilöllisiä, ja vaativat aina opettajan panosta.
Palvelu on immateriaalipalvelua, ja katsotaan myydyksi Suomessa, kun kuluttaja on Suomessa tai muissa EU-maissa. Myynnistä peritään 24% arvonlisävero, ja se ilmoitetaan normaalina kotimaan myynnin arvonlisäverona.
EU:n ulkopuolella sijaitsevilta kuluttajilta ei peritä arvonlisäveroa, vaan käytetty kanta on 0%. Kuluttajan sijaintivaltiolla voi olla oikeus verottaa myyntiä, mutta toiminnan pienuuden takia Smooth Strings Oy ei ole itse ryhtynyt oma-aloitteisesti selvittämään asiaa.
Yhtiö kerää asiakkailta sijaintitiedot oikean verokohtelun selvittämiseksi.
Perkele Puukko Oy
Yhtiö valmistaa itse puukkoja, muita teräaseita sekä oheistarvikkeita. Näitä myydään kuluttajille ympäri maailman, lisäksi ostajina on myös yrityksiä.
Suomalaisille yrityksille ja kuluttajille myytäviin puukkoihin sovelletaan normaalia ALV 24% verokantaa.
EU:n tullialueen ulkopuolelle (ml. Ahvenanmaa) myytävät tavarat ovat vientimyyntiä. Ne vientiselvitetään itse tai huolitsijan toimesta, ja kaikki nämä myynnit ovat ALV 0% verokannalla.
Muihin EU-maihin sijoittautuneille yrityksille tapahtuvat myynnit ovat yhteisömyyntiä. Myynti tapahtuu ALV 0% kannalla. Näistä annetaan erillinen kuukausittainen EU-yhteenvetoilmoitus.
Koska Perkele Puukko Oy myy kuluttajille yli 10 000€ arvosta muihin EU-maihin, se on rekisteröitynyt OSS-järjestelmään (One Stop Shop), joka on yksi arvonlisäveron erityisjärjestelmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että muille kuin suomalaisille EU-kuluttajille tehdyistä myynneistä peritään kyseiseen maan arvonlisävero. Yhtiö on selvittänyt mikä on soveltuva ALV-kanta puukoille muissa EU-maissa, ja perii sen jokaisen myynnin yhteydessä.
Nämä muiden maiden arvonlisäverot ilmoitetaan ja maksetaan neljä kertaa vuodessa Suomen Verohallinnolle, joka tilittää ne eteenpäin kyseisille maille.
Finish Your Games! Oy
Yhtiö aloitti tekemällä pelikehityksen alihankintatöitä isommille pelikehittäjille. Saksalaiselle Spieltech GmbH:lle tehdyt ohjelmistokehitystyöt olivat ns. EU-palvelukauppaa. Myynnit olivat ALV 0% kannalla, ja nämä ilmoitettiin kuukausittain EU-yhteenvetoilmoituksella. Yhdysvaltalaiselle Trianglesoft Ltd:lle tehdyt myynnit olivat samaten ALV 0% kannalla, eikä näistä tarvinnut tehdä mitään ilmoituksia.
Yhtiö rupesi kuitenkin tekemään myöhemmin itse pelejä. Selvisi, että jos yhtiö olisi itse ruvennut myymään pelejä suoraan kuluttajille, se olisi joutunut EU:n alueella rekisteröitymään OSS-järjestelmään. Tämä nähtiin vielä mahdolliseksi, mutta yhtiö arvioi myynnin olevan sen verta laajaa, että sille olisi tullut kulutusverojen keräämisvelvoitteita mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa. Tämä nähtiin hallinnollisesti liian raskaana, ja yhtiö halusi mieluummin keskittyä täysillä pelikehitykseen. Yhtiö päätti siten myydä peliänsä Valve Corporation Ltd:n Steam-alustan kautta.
Kyseessä on ns. komissiokauppatilanne, eli Valven katsotaan myyvän peli kuluttajille (ja he hoitavat sen byrokratian ja verot), ja suomalaisen yhtiön myyvän pelin Valvelle (eli ALV 0% myynti yhdysvaltalaiselle yritykselle). Tämä on hallinnollisesti kevyempää, ja yhdessä markkinointiedun kanssa tämä nähtiin paremmaksi tavaksi toimia.
Arvonlisäveron erityisjärjestelmä OSS ja EU:n yhteenvetoilmoitus
Ennen 01.07.2021, EU:ssa oli käytössä termi ”kaukomyynti”, jolla tarkoitettiin tavaroiden kuluttajamyyntiä muihin EU-maihin. Jos ylitti maakohtaisen rajan (n. 30 000–100 000€, riippuen maasta), piti rekisteröityä kyseiseen maahan ALV-velvolliseksi. Tämä oli iso hallinnollinen este verkkokaupoille.
Nykyään on kuitenkin käytössä huomattavasti helpompi systeemi, eli unionin arvonlisäveron erityisjärjestelmä, tuttavallisemmin OSS. Jos yritys myy yli 10 000€ arvosta tavaroita muiden EU-maiden kuluttajille, sen on perittävä kulutusmaan arvonlisävero. Yritys rekisteröityy Suomen Verohallinnolle OSS-järjestelmän käyttäjäksi, ja ilmoittaa ja tilittää nämä verot Suomen Verohallinnolle neljännesvuosittain.
Systeemi on helppokäyttöinen, mutta se vaatii verkkokaupan, josta saa kunnon raportit, ja kunnossa olevat asetukset.
EU-yhteenvetoilmoitus on kuukausittainen annettava ilmoitus. Se on annettava kohdekuukautta seuraavan 20. päivään mennessä, ja siinä ilmoitetaan edelliskuussa tehdyt tavara- ja palvelumyynnit muiden EU-maiden yrityksille, jotka ovat ns. yleispalveluita. Siinä ilmoitetaan ostajan ALV-tunniste, tavaramyynnit tälle, palvelumyynnit tälle sekä ns. kolmiokauppamyynnit (tavarakaupan erikoistilanne). Jos käytetään esimerkiksi Fennoan laskutuspuolta, sieltä saadaan automaattisesti tiedot tälle ilmoitukselle. Verkkokaupan kohdalla sieltä saadaan yleensä konekielinen tiedosto tätä varten.
Ostojen arvonlisävero ja käännetty verovelvollisuus
Artikkelissa on toistunut termi ”käännetty verovelvollisuus”. Normaalisti, myyjä perii ostajalta arvonlisäveron, ja tilittää sen verottajalle. Joissain tapauksissa sovelletaan kuitenkin käännettyä verovelvollisuutta, jolloin ostaja tilittää myyjän puolesta arvonlisäveron. Tätä sovelletaan Suomen sisällä esimeriksi rakennuspalvelun myynneissä.
Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan runsaasti kansainvälisessä kaupassa. Kun Suomalainen yritys ostaa esimerkiksi Googlelta mainontaa (rekisteröitynyt Irlantiin), Google myy tämän suomalaiselle yhtiölle ALV 0% kannalla.
Suomalaisella yhtiöllä on velvollisuus maksaa tästä ostosta Suomen verohallinnolle arvonlisävero Googlen puolesta. Eli jos on ostettu vaikka 150€ edestä mainontaa, tästä tilitetään 36€ arvonlisäveroa.
Koska arvonlisävero on kuitenkin yleensä vähennettävissä, voidaan samalla ilmoittaa vähennettävää arvonlisäveroa 36€ edestä, jolloin lopputulos on plus miinus 0€. Jos kuitenkin tilataan vaikka suklaata Belgiasta edustuslahjoiksi, ostojen arvonlisäveroa ei voi vähentää, vaan maksettava 14% arvonlisävero jää ostajalle kuluksi.
Käytännössä suomalainen yritys on hyvin usein käännetysti verovelvollinen ulkomaan palveluostoista – systeemin tarkoituksena on helpottaa yritysten verovelvoitteita, kun kukin joutuu hoitamaan veroasioinnin omassa maassaan. Käännetty verovelvollisuus ei välttämättä juuri näy yrityksen arkielämässä, vaan liittyy enemmän kirjanpitoon ja veroraportointiin.
Yksi poikkeus tästä helppoudesta on tuontiostot. Kaikki EU:n ulkopuolelta tehdyt tavarahankinnat on tulliselvitettävä, joko itse, tai huolitsijan toimesta. Tuonnin arvosta (ostohinta + tullit + rahdit + muut kulut) maksetaan oma-aloitteisesti arvonlisävero, joka yleensä vähennetään samalla. Tullauspäätös toimii tämän perusteena, joten kirjanpitoon tarvitaan jokaisesta tuontiostosta nämä dokumentit. Vaadi ne huolitsijalta!
Yksityiskohdat, hankaluudet, erikoistilanteet ja dropshipping
EU:n sisällä tapahtuviin tavaroiden siirtoon, myyntiin ja ostoon liittyy pari yleisperiaatetta, jotka on hyvä hahmottaa.
Jos osto on sisältänyt toisen maan arvonlisäveroa, se ei koskaan ole vähennettävissä Suomessa. Joissain tapauksissa on mahdollista hakea arvonlisäveron palautusta toisista maista – alarajat, säännökset ja rajoitukset vaihtelevat maakohtaisesti.
Jos yritys on esiintynyt kuluttajana, ja myyjä on perinyt OSS-järjestelmän kautta Suomen arvonlisäveron, tämä ei ole vähennettävissä. Yrityksen on aina annettava ALV-tunnisteensa ja esiinnyttävä elinkeinonharjoittajana.
Kun halutaan myydä ALV 0% kannalla ostajalle joka esittää muun maan ALV-tunnisteen (yhteisömyynti), ehtona on, että tavara siirtyy pois Suomesta todistettavasti. Tavaran ei tarvitse siirtyä samaan maahan, minkä ALV-tunnistetta on käytetty. Esimerkiksi jos ostaja antaa espanjalaisen ALV-tunnisteen, ja tavara lähetetään Portugaliin, yhteisömyynnin edellytys täyttyy.
Yleensä myyjä hoitaa kuljetuksen. Jos kuitenkin ostaja hoitaa kuljetuksen, ostajalta on kerättävä dokumentit, jotka osoittavat kuljetuksen tosiasiassa tapahtuneen. Verohallinnon ohjeessa on tarkempia tietoja kuljetuksen edellytyksistä.
Jos yritys siirtää pysyvästi tavaraa Suomesta toiseen maahan tai toisin päin, kyseessä on alvin kannalta yhteisömyynti yhdessä maassa, ja yhteisöosto toisessa maassa. Jos suomalaisella rakennustarvikeliikkeellä on myyntipiste Ruotsissa, omien myyntitavaroiden siirto Suomesta Ruotsiin on täältä katsoen yhteisömyynti, ja Ruotsissa yhteisöhankinta. Yhtiö joutuu siis rekisteröitymään myös Ruotsissa ALV-velvolliseksi.
Tätä ei sovelleta esimerkiksi käytettäviin työkaluihin yms., joita ei ole siirretty toiseen maahan pysyvää käyttöä, kulutusta tai myyntiä varten.
Kun suomalainen yritys käyttää suomalaista ALV-tunnistetaan ja tekee yhteisöoston, se on velvollinen suorittamaan tästä käänteisesti arvonlisäveron Suomeen.
Mikäli tavara ei kuitenkaan päädy Suomeen, yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää tämän oston arvonlisäveroa, koska arvonlisävero olisi tosiasiassa pitänyt maksaa tavaran päätymisvaltioon, ja Suomeen tehty maksu on ainoastaan ns. turvaverkkosäännöksen käyttöä. Kts. ohjeesta tarkemmin.
Tämä tarkoittaa sitä, että dropshipping ei käytännössä onnistu EU:n alueella, ellei olla valmiita rekisteröitymään ALV-velvollisiksi muissa maissa. Esimerkki:
Rätei ja Lumpui Oy
Yhtiö myy vaatteita kuluttajille EU:n alueella. Kun yhtiö saa tilauksen, se tilaa itse kyseiset vaatteet kiinalaiselta markkinapaikalta. Kiinalainen markkinapaikka tuo tavarat EU:n alueelle omissa nimissään heidän Alankomaiden tytäryhtiölle. Tavarat lähetetään Alankomaista suoraan kuluttajille.
Rätei ja Lumpui Oy voi ilmoittaa nämä myynnit OSS-järjestelmän kautta Suomessa ilman ongelmia. Todellinen ongelma tulee ostojen kohdalla.
Jos tavara kuljetetaan Alankomaiden sisällä kuluttajalle, kyseessä ei ole yhteisömyynti myyjälle, ja myyjä perii Alankomaiden arvonlisäveron.
Jos tavara kuljetetaan Italiaan, kyseessä on myyjälle yhteisömyynti. Ostaja käyttää FI-alkuista alv-tunnistettaan, ja maksaa Suomeen käänteisen arvonlisäveron. Ostaja ei kuitenkaan voi vähentää tätä arvonlisäveroa, mikä tarkoittaa 24% lisäystä ostokuluihin.
Ostajan kannattaisi rekisteröityä Alankomaihin ALV-velvolliseksi, jolloin se voisi käsitellä ostonsa Alankomaiden sisäisinä ostoina, vähentää arvonlisäverot, ilmoittaa muut kuin Alankomaiden myynnit OSS-järjestelmässä ja Alankomaiden myynnit paikallisesti.
Varastojen pitäminen muissa EU-maissa aiheuttaa helposti päänvaivaa ja hallinnollisia kustannuksia – on syytä varoa ulkomaisia dropshipping-oppaita, sillä näissä on usein väärät ohjeet, jotka voivat johtaa dropshippaajan ongelmiin.
Yhteenveto
Kansainvälisestä kaupasta ei tarvitse tehdä mörköä. Osaava kirjanpitäjä neuvoo ja opastaa asioiden kanssa. On kuitenkin huomioitava, että tietyt liiketoimintamallit, jotka saattavat toimia esimerkiksi Yhdysvaltojen sisällä, eivät ole suoraan sovellettavissa EU:n alueella johtuen erilaisesta verolainsäädännöstä.
Kunhan tiedetään, mitä myydään, kenelle myydään ja asetukset ja ohjelmisto ovat kunnossa:
Ulkomaankauppa on valtava mahdollisuus suomalaiselle yritykselle.
Ensi kerralla siirrytään pois arvonlisäveroista ja käsitellään yrityksen tuloveroja
