Pikaopas verotukseen, osa 2: Kansainvälinen arvonlisäverotus

Tämä on toinen osa yrityksen verotusta käsittelevästä kirjoitussarjasta. Edellinen osa käsitteli kotimaan arvonlisäverotusta, ja tällä kertaa käsitellään arvonlisäverotusta kansainvälisessä kaupassa. Näkökulma on Suomen verotuksessa. Vaikka arvonlisäveron perusteet ovat hyvin samankaltaiset eri EU-maissa, erojakin löytyy.

Muista myös, että Suomen Verohallinto antaa ohjeita ja neuvoja ainoastaan Suomeen liittyvää verotusta varten – jos aiot osallistua rakentamisprojektiin Tromssassa, Verohallinto saattaa sanoa sinulle, että myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Mitä tämä tarkoittaa oikeasti: tästä ei suoriteta Suomeen arvonlisäveroa, mutta Norjan verohallinnolla saattaa olla hieman eri mielipide siitä, suoritetaanko veroa Norjaan!

Artikkelia päivitetty elokuussa 2026 rakenteen osalta sekä alv-kantojen osalta.

Kansainvälisen arvonlisäverotuksen peruspiirteet

Kansainvälinen arvonlisäverotus on valitettavasti huomattavasti monimutkaisempaa kuin kotimaan arvonlisäverotus.

Jotkin liiketoimintamallit, kuten sähköisten palveluiden myynti kuluttajille ympäri maailman, voivat olla hallinnollisesti niin hankalia, että on syytä käyttää välissä jakelijaa tai välittäjää sen sijaan, että myisi itse suoraan.

Toisaalta jos myydään palveluita muille elinkeinonharjoittajille (joita ei suoriteta paikan päällä muissa maissa), hallinnollinen työ ei välttämättä juuri eroa kotimaan arvonlisäverojen käsittelystä.

Tavaran myynti on sitten jossain noiden kahden ääripään välissä – vientiin liittyy oma paperityönsä, mutta suomalaisen yrityksen verovelvollisuudet yleensä loppuvat, kun tavara lähtee täältä. Tavaran myynti yrityksille muihin EU-maihin on hyvin yksinkertaista, kuluttajamyynti taas vaatii vähän enemmän työtä.

Jos yrityksesi aikoo myydä uudentyyppisille asiakkaille, tästä on hyvä keskustella ajoissa kirjanpitäjän kanssa, ja rakentaa esim. verkkokaupan raportit toimimaan oikein alusta saakka.

Varoituksen sana

Kansainvälinen kauppa on joskus raadollista, ja liikkeellä on kaikenlaista tietoa, joka on joko vahingossa väärää, tai “niin totta kuin mahdollista”. On suositeltavaa tarkastaa omat kansainväliset liiketoimintakuviot kirjanpitäjällä tai veroasiantuntijalla ennen täytäntöönpanoa. Kannattaa olla skeptinen esimerkiksi isojen kansainvälisten välittäjien tai alustojen kirjoituksiin siitä, miten he sanovat asioiden toimivan. Muista, että heidän tavoitteensa on myydä sinulle palvelua, ei huolehtia sinun verotuksestasi.

Jos sinulla on kysyttävää kirjanpitopalveluihin liittyvistä asioista niin ota yhteyttä.

Kuluttaja vs. elinkeinonharjoittaja

Kansainvälisen kaupan arvonlisäverotuksen säännöt riippuvat suuresti siitä, kenelle myydään. Jos myyt esimerkiksi verkon välityksellä toteutettua reaaliaikaista koulutuspalvelua Ruotsissa sijaitsevalle ostajalle, sinun täytyy tietää, onko ostaja elinkeinonharjoittaja vaiko kuluttaja.

Esimerkkejä

• Normaali liiketoimintaa harjoittava ranskalainen S.a.r.l. (rajatun vastuun yhteisö) on luonnollisesti elinkeinonharjoittaja.
• Slovakialainen yhdistys, joka ilmoittaa olevansa elinkeinonharjoittaja ja toimittaa esimerkiksi ALV-tunnisteensa, on elinkeinonharjoittaja.
• Kreikkalainen yksityishenkilö, joka ilmoittaa ALV-tunnisteensa ja toimii siten yksityisenä elinkeinonharjoittajana, on elinkeinonharjoittaja.
• Jos ruotsalainen Ulf toimii Ruotsissa yksityisenä elinkeinonharjoittajana ja tilaa Suomesta tavaraa itselleen mainitsematta ALV-tunnistettaan, häntä kohdellaan kuluttajana.
• Jos portugalilainen yhdistys tilaa tavaraa Suomesta, eikä toimita ALV-tunnistetta eikä muuten ilmoita olevansa elinkeinonharjoittaja, sitä käsitellään kuluttajana.

Mistä toisessa EU maassa oleva elinkeinonharjoittaja tunnistetaan?

Käytännössä toisessa EU maassa oleva elinkeinonharjoittaja tunnistetaan sillä, että ostaja antaa ALV-tunnisteensa myyjälle (ja myyjä tarpeen mukaan tarkistaa tunnuksen kuuluvan myyjälle ja olevan voimassa esimerkiksi VIES-palvelusta). Verkkokaupassa on syytä olla automaattinen ALV-tunnisteen tarkistusliitäntä.

ALV-tunnisteet ovat muotoa XX1234567981, jossa XX on maakohtainen koodi, kuten FI, PL tai IT, ja tätä seuraa numero- ja/tai kirjainsarja. Jälkimmäisen osan rakenne vaihtelee maittain, Suomen kohdalla kyseessä on y-tunnus ilman väliviivaa. ALV-tunniste merkitsee, että taho on rekisteröitynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin antomaassa.

Huomaa, että EU-alkuinen tunniste ei ole varsinainen ALV-tunniste, vaan EU:n ulkopuolisten toimijoiden käyttämä erikoistunniste kuluttajamyyntiin.

Ostajan aseman ja sijoittautumismaan kerääminen tulee tietenkin automatisoida, jos myyntiä tapahtuu automaattisesti esimerkiksi verkkokaupan välityksellä. Verkkokauppa-alustat sisältävät yleensä valmiit toiminnallisuudet tähän, mutta asetukset täytyy laittaa kuntoon.

Kuluttajamyynti on hallinnollisesti raskaampaa kuin elinkeinonharjoittajille myynti, sillä usein elinkeinonharjoittajien välisessä kaupassa sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta, jolloin ostaja hoitaa veroasiat omassa maassaan.

Mitä myydään – tavaroita vai palveluita?

Kansainvälistä kauppaa (tai oikeammin mitä tahansa kauppaa) ei voida harjoittaa, mikäli ei tiedetä mitä myydään. Helpoin askel on erottaa tavara ja palvelu toisistaan.

Tavaramyynnin kohdalla on oleellista, miten tavara fyysisesti liikkuu. EU-maasta toiseen siirtyvä tavara katsotaan yleensä myydyn maassa, jonne tavarakin päätyy. Tällöin myyntikin verotetaan siinä maassa. Eli myynti tanskalaiselle yritykselle ei voi olla veroton yhteisömyynti, jos yrityksen edustaja ostaa tavaran Suomessa kivijalkaliikkeestä (tämä myynti voidaan kuitenkin myöhemmin korjata yhteisömyynniksi, jos ostaja esittää luotettavan selvityksen siitä, että tavara on siirretty pois Suomesta).

Kaikkea tavaraa kohdellaan lähtökohtaisesti samalla tavalla, mutta palvelujen kohdalla palvelun luonne vaikuttaa arvonlisäverokäsittelyyn.

Ole erityisen tarkkana myyntien kanssa, jos mukana on välitys- tai komissiokuvioita. Ole tällöin ajoissa yhteydessä kirjanpitäjään.

Ketjuliiketoimet

Ketjuliiketoimesta on kyse, kun sama tavara myydään useampaan kertaan. Yleisohje on se, että jokainen näistä myynneistä ja sen arvonlisäverokäsittely ratkaistaan erikseen, ja yhden vaiheen käsittely ei vaikuta muihin. Tämä on yleensä melko yksinkertaista, jos ostajien sijoittautuminen ja tavaran liike vastaavat toisiaan, ja vähän tai enemmänkin monimutkaisempaa, jos ei.

Yhtenä ketjuliiketoiminen erikoisuus on ns. kolmikantakauppa. Tässä on mukana kolme eri elinkeinonharjoittajaa eri maista. Tällöin normaaleihin tavaran liikkeisiin ja yhteisömyyntien ja ostojen ilmoittamiseen saa hieman joustoa. Tästä hyötyvät etupäässä välitystoimintaa harjoittavat yritykset.

Myytävien palvelujen luonne

Palvelut voidaan jakaa yleissäännöksen mukaisiin palveluihin, ja erikoissäännösten alaisiin palveluihin. Kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille yleissäännöksen mukainen palvelu toimii kummankin kohdalla omalla tavallaan, ja erikoispalvelut voivat toimia joko molemmille omalla tavallaan, tai toiselle omalla ja toiselle yleissäännöksen mukaisesti.

Kuluttajalle myyty yleissäännöksen mukainen palvelu on myyty myyjän sijoittautumismaassa, jos kuluttaja sijaitsee EU:n alueella. Jos myyt veroneuvontaa Portugalissa asuvalle eläkeläiselle, palvelun myyntimaa on Suomi, ja perit siitä normaalin Suomen arvonlisäveron.

Elinkeinonharjoittajalle myyty yleissäännöksen mukainen palvelu on taasen myyty ostajan maassa, ja ostaja maksaa myyntisi arvonlisäveron käänteisesti, jos ostaja sijaitsee EU:n alueella. Jos myyt koulutuksen latvialaiselle yritykselle, vaikka koulutus pidettäisiinkin Suomessa, se katsotaan myydyn Latviassa. Et peri arvonlisäveroa vaan käytät ns. 0% verokantaa. Ostaja maksaa tällöin käänteisesti arvonlisäveron omassa maassaan.

Se, missä maassa palvelu katsotaan myydyksi, ei aina vastaa arjen logiikkaa. Kun suomalainen yritys myy etäyhteydellä koulutuspalvelun saksalaiselle kuluttajalle, myynti tapahtuu Suomessa. Sama myynti saksalaiselle elinkeinonharjoittajalle katsotaan myydyn Saksassa.

EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle ostajalle myyty palvelu verotetaan yleensä kohdemaan lakien mukaan. Elinkeinonharjoittajille myydyt immateriaalipalvelut ovat harvoin ongelma, sillä jonkinlainen käännetty verovelvollisuus on melko yleistä maailmalla. Jos kuitenkin myyt esimerkiksi rakentamispalvelua Norjassa, tulee sinun todennäköisesti rekisteröityä Norjassa ALV-velvolliseksi.

EU:n ulkopuolisille kuluttajille myydyt palvelut ovat jo sitten ongelmallisempi kysymys. Kulutusvaltio haluaa yleensä tällöin verotta myynnin, eikä mitään yleispätevää säännöstä ole. Kohdemaalla voi olla jokin alaraja, jonka alapuolella voi myydä verottomasti, tai voi olla, ettei kohdemaassa edes ole mitään alviin verrattavaa kulutusveroa. Asia riippuu maasta ja yleensä myynnin suuruusluokasta.

Yksi keino välttää edellisen kappaleen ongelma on myydä välityspalvelun tai komissäärin kautta. Tällöin sinun voidaan yleensä katsoa myyneen palvelu välimiehelle eli elinkeinonharjoittajalle, ja välimiehen kuluttajalle (ja välimies hoitaa tällöin kuluttajamyynnin byrokratian). Jos myyt videopelejä, myyminen Steamin kautta on esimerkki välityspalvelun tai markkinapaikan hyödyntämisestä.

Erikoispalveluiden ALV kohtelu

Erikoissäännösten alaisia palveluita ovat yleensä palvelut, jotka voidaan selkeästi osoittaa tapahtuvan tietyssä maassa. Alla esimerkkejä erikoispalveluista:

Kiinteistöön liittyvät palvelut

Kiinteistöön liittyvät palvelut, kuten sellaisen korjaus tai vuokraus, katsotaan lähtökohtaisesti myydyn kiinteistön sijaintimaassa, riippumatta ostajan luonteesta. Tämä ei käsitä ainoastaan fyysisiä kiinteistön toimintaan liittyviä toimenpiteitä, vaan myös esimerkiksi arkkitehtitoiminta, välitys tai suoraan kiinteistöön liittyvät oikeudelliset palvelut voidaan katsoa kiinteistöön liittyviksi palveluiksi.

Eli jos käyt korjaamassa virolaisen mökin katon, Viro verottaa tämän myynnin, ei Suomi.

Henkilökuljetuspalvelut

Henkilökuljetuspalveluihin ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta koskaan. Jos kuljetus alkaa ja päättyy Suomessa, myynti verotetaan Suomessa. Jos myynti taasen alkaa tai päättyy muualla kuin Suomessa, koko myynti on veroton, ns. nollaverokannalla.

Ravintola- ja ateriapalvelut

Ravintola- ja ateriapalvelut on myyty palvelun suorittamismaassa, ostajasta riippumatta. Tämä on yleensä melko selkeä aihe, vaikka joissain tilanteessa kyseeseen saattaisi tulla tavaramyynti, jos esimerkiksi suomalainen pizzeria myy kotiin kuljetetun pizzan ruotsalaiselle kuluttajalle. Tällöin kyseessä olisi Ruotsissa tapahtuva myynti, ja OSS-järjestelmä voisi soveltua.

Kulttuuri-, viihde- ja muut vastaavat palvelut

Pääsyliput tieteellisiin- tai taiteellisiin tapahtumiin on myyty siinä maassa, missä tilaisuus järjestetään. Tässä on jonkin verran rajatapauksia, mutta yleisesti tällä tarkoitetaan rajoittamattomalle tai laajalle joukolle järjestettäviä tapahtumia. Rajanvedon esimerkki voisi olla, että jos suomalainen yritys pitää avoimen koulutuksen Ruotsissa ja myy tähän pääsylippuja verkkosivuillaan, kyseessä on Ruotsissa verotettava opetuspalvelut. Sen sijaan, jos suomalainen yritys matkustaa Ruotsiin ja pitää käyttökoulutuksen koneesta, jonka on myynyt asiakkaalle, tätä ei katsottaisi tilaisuudeksi vaan yleissäännön alaiseksi palveluksi, johon voi soveltaa käännettyä verovelvollisuutta.

Irtaimeen esineeseen kohdistuvat palvelut

Irtaimeen esineeseen kohdistuvat palvelut, kuten korjaus, asennus tai muokkaus, on myyty siinä maassa missä palveluja suoritetaan, jos ostajana on kuluttaja. Jos ostaja on elinkeinonharjoittaja, myyntimaa on ostajan kotipaikka.

Eli jos olet pianonvirittäjä Torniossa ja myyt kuluttajille viritystä, pianon sijaintimaa ratkaisee, verotetaanko myynti Suomessa vai Ruotsissa. Suomalaiselle yritykselle myyty viritys on normaalia kotimaan myyntiä tästä riippumatta. Ruotsalaiselle yritykselle myyty viritys on myyty Ruotsissa ja menee ns. käänteisenä myyntinä myyjälle, riippumatta siitä, kummalla puolella jokea piano sijaitsee.

Kuljetusvälineen vuokraus

Kuljetusvälineiden vuokraus jaetaan kahteen alalajiin: kuljetusvälineen lyhytaikainen vuokraus (enintään 30 päivää) ja kuljetusvälineen pitkäaikainen vuokraus (yli 30 päivää). Tämä käyttäytyminen eri tilanteissa ja eri ostajalle on sen verta mutkikasta, että sitä ei käsitellä tässä.

Tele-, lähetys- ja sähköiset palvelut

Sähköiset palvelut, eli pitkälti automaattiset it-palvelut kuten sarjaohjelmiston, digitaalisen musiikin tai automatisoidun opetuspalvelun myynti on myyty ostajan maassa. Jos ostaja on kuluttaja, ja myyntisi vuodessa ylittävät alarajan, sinun pitää kerätä kohdemaan arvonlisävero. Tämä tapahtuu kätevästi OSS-järjestelmällä.

Jos ostaja on yritys, voit soveltaa käännettyä verovelvollisuutta, jolloin myyt 0-kannalla, ja ostaja maksaa myyntisi arvonlisäveron omassa maassaan. Jos olet ostanut palveluita Googlelta, joka EU:n alueella myy Irlannista käsin, olet ostanut sähköisiä palveluita.

Immateriaalipalvelut

Muut palvelut, kuten esimerkiksi käännöspalvelu tai reaaliaikainen koulutus, ovat yleissäännöksen alaisia immateriaalipalveluja. Jos myyt näitä toiseen EU-maahan sijoittautuneelle kuluttajalle, perit Suomen arvonlisäeron. Jos myyt toiseen EU-maahan sijoittautuneelle yritykselle, myyt 0-kannalla, ja ostaja maksaa arvonlisäveron.

Jos myyt EU:n ulkopuolelle yritykselle, voit melko rauhassa myydä 0-kannalla, vaikka tässä on aina pientä epävarmuutta, koska myyntiin vaikuttaa kohdemaan lait. Jos myyt EU:n ulkopuolelle kuluttajille, tässä on enemmänkin epävarmuutta, sillä voi olla, että jonkin rajan ylityttyä, kohdemaan lakien mukaan yrityksesi pitäisi kerätä joitain paikallisia kulutusveroja.

Myyntimaan määrittäminen voi joskus olla hankalaa, mutta yleensä kun yrityksen palveluille on kerran määritelty oikea alv-käsittely, sitä ei jouduta sen koommin miettimään. Ei minkään yrityksen (paitsi verokonsultin tai tilitoimiston) pidä tuntea kuin häviävän pieni osa arvonlisäveron toimimisesta, ja mitä se tarkoittaa juuri tämän yrityksen kannalta.

Tarkemman taulukon myyntimaan määräytymisestä voi katsoa Verohallinnon ohjeen lopusta. Tässä ei ole listattu kaikkia erikoispalveluja, sillä siihen liittyy tavattomasti erikoistapauksia.

Myynnin arvonlisävero käytännössä

Kun on selvitetty mitä myydään ja kenelle myydään, valitaan myynnille oikea arvonlisäverokäsittely verkkokaupassa tai laskutusohjelmassa. Alla muutamia esimerkkitapauksia:

Smooth Strings Oy

Yhtiö myy etäyhteyden kautta tapahtuvaa musiikinopetusta kuluttajille. Kuluttajat ovat Suomesta, muista EU-maista ja kolmansista maista. Opetustunnit ovat yksilöllisiä, ja vaativat aina opettajan panosta.

Palvelu on immateriaalipalvelua, ja katsotaan myydyksi Suomessa, kun kuluttaja on Suomessa tai muissa EU-maissa. Myynnistä peritään 25,5% arvonlisävero, ja se ilmoitetaan normaalina kotimaan myynnin arvonlisäverona.

EU:n ulkopuolella sijaitsevilta kuluttajilta ei peritä arvonlisäveroa, vaan käytetty kanta on 0%. Kuluttajan sijaintivaltiolla voi olla oikeus verottaa myyntiä, mutta toiminnan pienuuden takia Smooth Strings Oy ei ole itse ryhtynyt oma-aloitteisesti selvittämään asiaa.

Yhtiö kerää asiakkailta sijaintitiedot oikean verokohtelun selvittämiseksi.

Perkele Puukko Oy

Yhtiö valmistaa itse puukkoja, muita teräaseita sekä oheistarvikkeita. Näitä myydään kuluttajille ympäri maailman, lisäksi ostajina on myös yrityksiä.

Suomalaisille yrityksille ja kuluttajille myytäviin puukkoihin sovelletaan normaalia ALV 25,5% verokantaa.

EU:n tullialueen ulkopuolelle (ml. Ahvenanmaa) myytävät tavarat ovat vientimyyntiä. Ne vientiselvitetään itse tai huolitsijan toimesta, ja kaikki nämä myynnit ovat ALV 0% verokannalla.

Muihin EU-maihin sijoittautuneille yrityksille tapahtuvat myynnit ovat yhteisömyyntiä. Myynti tapahtuu ALV 0% kannalla. Näistä annetaan erillinen kuukausittainen EU-yhteenvetoilmoitus.

Koska Perkele Puukko Oy myy kuluttajille yli 10 000€ arvosta muihin EU-maihin, se on rekisteröitynyt OSS-järjestelmään (One Stop Shop), joka on yksi arvonlisäveron erityisjärjestelmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että muille kuin suomalaisille EU-kuluttajille tehdyistä myynneistä peritään kyseiseen maan arvonlisävero. Yhtiö on selvittänyt mikä on soveltuva ALV-kanta puukoille muissa EU-maissa, ja perii sen jokaisen myynnin yhteydessä.

Nämä muiden maiden arvonlisäverot ilmoitetaan ja maksetaan neljä kertaa vuodessa Suomen Verohallinnolle, joka tilittää ne eteenpäin kyseisille maille.

Finish Your Games! Oy

Yhtiö aloitti tekemällä pelikehityksen alihankintatöitä isommille pelikehittäjille. Saksalaiselle Spieltech GmbH:lle tehdyt ohjelmistokehitystyöt olivat ns. EU-palvelukauppaa. Myynnit olivat ALV 0% kannalla, ja nämä ilmoitettiin kuukausittain EU-yhteenvetoilmoituksella. Yhdysvaltalaiselle Trianglesoft Ltd:lle tehdyt myynnit olivat samaten ALV 0% kannalla, eikä näistä tarvinnut tehdä mitään ilmoituksia.

Yhtiö rupesi kuitenkin tekemään myöhemmin itse pelejä. Selvisi, että jos yhtiö olisi itse ruvennut myymään pelejä suoraan kuluttajille, se olisi joutunut EU:n alueella rekisteröitymään OSS-järjestelmään. Tämä nähtiin vielä mahdolliseksi, mutta yhtiö arvioi myynnin olevan sen verta laajaa, että sille olisi tullut kulutusverojen keräämisvelvoitteita mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa. Tämä nähtiin hallinnollisesti liian raskaana, ja yhtiö halusi mieluummin keskittyä täysillä pelikehitykseen. Yhtiö päätti siten myydä peliänsä Valve Corporation Ltd:n Steam-alustan kautta.

Kyseessä on ns. komissiokauppatilanne, eli Valven katsotaan myyvän peli kuluttajille (ja he hoitavat sen byrokratian ja verot), ja suomalaisen yhtiön myyvän pelin Valvelle (eli ALV 0% myynti yhdysvaltalaiselle yritykselle). Tämä on hallinnollisesti kevyempää, ja yhdessä markkinointiedun kanssa tämä nähtiin paremmaksi tavaksi toimia.

Arvonlisäveron erityisjärjestelmä OSS

Jos yritys myy yli 10 000€ arvosta tavaroita muiden EU-maiden kuluttajille, sen on perittävä kulutusmaan arvonlisävero. Yritys rekisteröityy Suomen Verohallinnolle OSS-järjestelmän käyttäjäksi, ja ilmoittaa ja tilittää nämä verot Suomen Verohallinnolle neljännesvuosittain.

Systeemi on helppokäyttöinen, mutta se vaatii verkkokaupan, josta saa kunnon raportit, ja kunnossa olevat asetukset. Myynnit muihin EU-maihin hoituvat tällä helposti, kun EU:n laajuiset arvonlisäverot voi ilmoittaa ja maksaa vain oman kotimaansa Verohallinnolle.

Ostojen arvonlisävero ja käännetty verovelvollisuus

Artikkelissa on toistunut termi ”käännetty verovelvollisuus”. Normaalisti, myyjä perii ostajalta arvonlisäveron, ja tilittää sen verottajalle. Joissain tapauksissa myyntiin sovelletaan kuitenkin käännettyä verovelvollisuutta, jolloin ostaja tilittää myyjän puolesta arvonlisäveron. Tätä sovelletaan Suomen sisällä esimerkiksi rakennuspalvelun myynneissä.

Käännetty verovelvollisuus on verotuksellinen menettely, jossa arvonlisäveron maksuvelvollisuus siirretään tavaran tai palvelun myyjältä ostajalle. Tämä tarkoittaa, että myyjän ei tarvitse lisätä ALV:tä laskuunsa, vaan ostajan tulee itse laskea ja maksaa ALV omaan verottajaansa.

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan runsaasti kansainvälisessä kaupassa. Kun Suomalainen yritys ostaa esimerkiksi Googlelta mainontaa (rekisteröitynyt Irlantiin), Google myy tämän suomalaiselle yhtiölle ALV 0% kannalla.

Suomalaisella yhtiöllä on velvollisuus maksaa tästä ostosta Suomen verohallinnolle arvonlisävero Googlen puolesta. Eli jos on ostettu vaikka 150€ edestä mainontaa, tästä tilitetään 38,25€ arvonlisäveroa.

Koska arvonlisävero on kuitenkin yleensä vähennettävissä, voidaan samalla ilmoittaa vähennettävää arvonlisäveroa 38,25€ edestä, jolloin lopputulos on plus miinus 0€. Jos kuitenkin tilataan vaikka suklaata Belgiasta edustuslahjoiksi, ostojen arvonlisäveroa ei voi vähentää, vaan maksettava 13,5% arvonlisävero jää ostajalle kuluksi.

Käytännössä suomalainen yritys on hyvin usein käännetysti verovelvollinen ulkomaan palveluostoista – systeemin tarkoituksena on helpottaa yritysten verovelvoitteita, kun kukin joutuu hoitamaan veroasioinnin vain omassa maassaan. Käännetty verovelvollisuus ei välttämättä juuri näy yrityksen arkielämässä, vaan liittyy enemmän kirjanpitoon ja veroraportointiin.

Yksi poikkeus tästä helppoudesta on tuontiostot. Kaikki EU:n ulkopuolelta tehdyt tavarahankinnat on tulliselvitettävä, joko itse, tai huolitsijan toimesta. Tuonnin arvosta (ostohinta + tullit + rahdit + muut kulut) maksetaan oma-aloitteisesti arvonlisävero, joka yleensä vähennetään samalla. Tullauspäätös toimii tämän perusteena, joten kirjanpitoon tarvitaan jokaisesta tuontiostosta nämä dokumentit. Vaadi ne huolitsijalta!

Yksityiskohdat, hankaluudet, erikoistilanteet ja dropshipping

EU:n sisällä tapahtuviin tavaroiden siirtoon, myyntiin ja ostoon liittyy pari yleisperiaatetta, jotka on hyvä hahmottaa.

Kiinteä toimipaikka

Kiinteä toimipaikka on arvonlisäverotuksen ja tuloverotuksen käsite, vaikka ei aina yhtenevä molemmissa. Yksinkertaistettuna, kyseessä on yrityksen tai sen toiminnan osa, joka ei ole juridisesti itsenäinen esimerkiksi tytäryhtiö, mutta jota kohdellaan verotuksessa, niin kuin se olisi itsenäinen.

Tuloverotuksessa asia on aika helppo hahmottaa: jos espanjalainen pikaruokaketju perustaa ravintoloita Suomeen, olisi hieman hassua, jos yritys voisi sanoa olevansa espanjalainen, ja että sen toiminta ei siksi kuulu Suomen verottajalle. Sen Suomessa sijaitsevat ravintolat muodostaisivat sille kiinteän toimipaikan.

Sama arvonlisäverotuksessa: jos suomalainen mainosalan yritys avaa toimiston Brysseliin, jossa on henkilökuntaa ja joka suorittaa palveluita, tämä toimisto muodostaa arvonlisäverotuksessa (ja tuloverotuksessa) kiinteän toimipaikan, ja yrityksen pitää rekisteröityä myös Belgiassa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.

Tällöin, ne myynnit, jotka luovutetaan tästä kiinteästä toimipaikasta (eli Belgiasta), toimivat niin kuin yritys olisi belgialainen. Eli myynti belgialaisille kuluttajille olisi Belgian kotimaan myynti, josta kerätään ja maksetaan verot Belgian veroviranomaisille.

Toisen EU-maan arvonlisäverot

Jos osto on sisältänyt toisen maan arvonlisäveroa, se ei koskaan ole vähennettävissä Suomessa. Joissain tapauksissa on mahdollista hakea arvonlisäveron palautusta toisista maista – alarajat, säännökset ja rajoitukset vaihtelevat maakohtaisesti.

Jos yritys on esiintynyt kuluttajana, ja myyjä on perinyt OSS-järjestelmän kautta Suomen arvonlisäveron, tämä ei ole vähennettävissä. Yrityksen on aina annettava ALV-tunnisteensa ja esiinnyttävä elinkeinonharjoittajana.

Tavaran liikkuminen

Kun halutaan myydä ALV 0% kannalla ostajalle, joka esittää muun maan ALV-tunnisteen (yhteisömyynti), ehtona on, että tavara siirtyy pois Suomesta todistettavasti. Tavaran ei tarvitse siirtyä samaan maahan, minkä ALV-tunnistetta on käytetty. Esimerkiksi jos ostaja antaa espanjalaisen ALV-tunnisteen, ja tavara lähetetään Portugaliin, yhteisömyynnin edellytys täyttyy.

Yleensä myyjä hoitaa kuljetuksen. Jos kuitenkin ostaja hoitaa kuljetuksen, ostajalta on kerättävä dokumentit, jotka osoittavat kuljetuksen tosiasiassa tapahtuneen. Verohallinnon ohjeessa on tarkempia tietoja kuljetuksen edellytyksistä.

Yhteisösiirto

Jos yritys siirtää pysyvästi tavaraa Suomesta toiseen maahan tai toisin päin, kyseessä on alvin kannalta yhteisömyynti yhdessä maassa, ja yhteisöosto toisessa maassa. Jos suomalaisella rakennustarvikeliikkeellä on myyntipiste Ruotsissa, omien myyntitavaroiden siirto Suomesta Ruotsiin on täältä katsoen yhteisömyynti, ja Ruotsissa yhteisöhankinta. Yhtiö joutuu siis rekisteröitymään myös Ruotsissa ALV-velvolliseksi.

Tätä ei sovelleta esimerkiksi käytettäviin työkaluihin yms., joita ei ole siirretty toiseen maahan pysyvää käyttöä, kulutusta tai myyntiä varten.

Turvaverkkosäännös

Kun suomalainen yritys käyttää suomalaista ALV-tunnistetaan ja tekee yhteisöoston, se on velvollinen suorittamaan tästä käänteisesti arvonlisäveron Suomeen.

Mikäli tavara ei kuitenkaan päädy Suomeen, yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää tämän oston arvonlisäveroa, koska arvonlisävero olisi tosiasiassa pitänyt maksaa tavaran päätymisvaltioon, ja Suomeen tehty maksu on ainoastaan ns. turvaverkkosäännöksen käyttöä. Kts. ohjeesta tarkemmin.

Tämä tarkoittaa sitä, että dropshipping ei käytännössä onnistu EU:n alueella, ellei olla valmiita rekisteröitymään ALV-velvollisiksi muissa maissa. Esimerkki:

Rätei ja Lumpui Oy

Yhtiö myy vaatteita kuluttajille EU:n alueella. Kun yhtiö saa tilauksen, se tilaa itse kyseiset vaatteet kiinalaiselta markkinapaikalta. Kiinalainen markkinapaikka tuo tavarat EU:n alueelle omissa nimissään heidän Alankomaiden tytäryhtiölle. Tavarat lähetetään Alankomaista suoraan kuluttajille.

Rätei ja Lumpui Oy voi ilmoittaa nämä myynnit OSS-järjestelmän kautta Suomen veroviranomaisille ilman ongelmia. Todellinen ongelma tulee ostojen kohdalla.

Jos tavara kuljetetaan Alankomaiden sisällä kuluttajalle, kyseessä ei ole yhteisömyynti kiinalaiselle myyjälle, ja myyjä perii Alankomaiden arvonlisäveron. Tavara ei liikkunut EU:n sisällä maasta toiseen.

Jos tavara kuljetetaan Italiaan, kyseessä on myyjälle yhteisömyynti. Ostaja käyttää FI-alkuista alv-tunnistettaan, ja maksaa Suomeen käänteisen arvonlisäveron. Ostaja ei kuitenkaan voi vähentää tätä arvonlisäveroa, mikä tarkoittaa 25,5% lisäystä ostokuluihin. Tavaran kuljetus ei päätynyt Suomeen.

Ostajan kannattaisi rekisteröityä Alankomaihin ALV-velvolliseksi, jolloin se voisi käsitellä ostonsa Alankomaiden sisäisinä ostoina, vähentää arvonlisäverot, ilmoittaa muut kuin Alankomaiden myynnit OSS-järjestelmässä ja Alankomaiden myynnit paikallisesti.

Varastojen pitäminen muissa EU-maissa aiheuttaa helposti päänvaivaa ja hallinnollisia kustannuksia – on syytä varoa ulkomaisia dropshipping-oppaita, sillä näissä on usein väärät ohjeet, jotka voivat johtaa dropshippaajan ongelmiin.

Yhteenveto

Kansainvälisestä kaupasta ei tarvitse tehdä mörköä. Osaava kirjanpitäjä neuvoo ja opastaa asioiden kanssa. On kuitenkin huomioitava, että tietyt liiketoimintamallit, jotka saattavat toimia esimerkiksi Yhdysvaltojen sisällä, eivät ole suoraan sovellettavissa EU:n alueella johtuen erilaisesta verolainsäädännöstä.

Ulkomaankauppa on valtava mahdollisuus suomalaiselle yritykselle.