Pikaopas verotukseen, osa 3: Yrityksen tuloverotus

Photo by Zdeněk Macháček on Unsplash

Tämä on kolmas ja viimeinen osa yrityksen verotusta käsittelevästä kirjoitussarjasta. Ensimmäinen osa käsitteli kotimaan arvonlisäverotusta ja toinen osa kansainvälistä arvonlisäverotusta. Nyt palataan kotimaan asioihin, ja käydään yrityksen tuloverotus pääpiirteissään läpi.

Tässä sarjassa liikutaan yleisellä tasolla tavanomaisten tapausten kanssa – jos veroasiat askarruttavat, kysy asiantuntijalta.

Suomessa maatalouden verotusta säätelee oma verotuslakinsa, joka eroaa jonkin verran tavanomaisesta, eikä maataloutta siksi käsitellä tässä.

Tuloverotus

Elinkeinotoimintaa Suomessa harjoittava henkilö tai yhteisö on verovelvollinen saamastaan tulosta Lain elinkeinotulon verottamisesta mukaan (”elinkeinoverolaki”, EVL). Lisäksi on olemassa tuloverolaki (TVL) ja maatalousverolaki (MVL).

Mikä sitten on elinkeinotoimintaa? Osakeyhtiöillä ja osuuskunnilla kaikki verotus (pl. maatalous) menee nykyään EVL:n mukaisesti, eikä asiaan liity mitään pohdintaa. Henkilöyhtiöillä ja yksityisillä elinkeinonharjoittajilla (”toiminimiyrittäjillä”) osa tuloista saatetaan verottaa TVL:n (Tuloverolain) mukaan.

Luonnollisilla henkilöillä, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa toiminimiyritäjinä, yritysverotukseen eli EVL:n mukaan verotettavaksi kuuluu ainoastaan tämä tietty toiminta. Esimerkiksi suutarin liikkeestään saama tulo verotetaan EVL:n mukaan.

Muu tulo, kuten esimerkiksi suutarin saamat asuinhuoneiston vuokratulot, tai osakekaupasta saamat luovutusvoitot ovat hyvin harvoin EVL:n mukaan verotettavia — nämä verotetaan TVL:n mukaan, ellei voida osoittaa, että tämä muu tulonhankkimistoiminta tosiasiassa täyttää elinkeinon harjoittamisen määritelmän, mm. laajuuden ja aktiivisen ansaintatoiminnan.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vuokraustoiminnan voittoja ei ole mahdollista häivyttää harrastusluonteisen toiminimitoiminnan tappioiden avulla.

Yleishyödylliset yhdistykset eivät yleensä maksa tuloveroja toiminnastaan. Jos näillä kuitenkin on elinkeinotoiminnaksi katsottava toiminnan osa-alue (esimerkiksi urheiluseura pitää kahvilaa jäähallilla), tätä nimenomaista toimintaa verotetaan EVL:n mukaan. Tarkoituksena on, että yhdistys ei saisi kilpailuetua yrityksiin verrattuna toimiessaan samalla alalla ainoastaan oikeudellisen muotonsa vuoksi.

Miten tuloverot määräytyvät?

Verovelvollisella (tai laskentakohteella, mm. yhtymät ja henkilöyhtiöt) on verovuosi. Verovuosi koostuu kaikista niistä tilikausista, jotka päättyvät tietyn kalenterivuoden aikana. Yleensä verovuotta kohden on siis vain yksi tilikausi.

Jos esimerkiksi Aurinkoa katolle Oy:n tilikausi on vuosittain 1.4–31.3, sen 2022 verovuosi koostuu 31.03.2022 päättyneestä tilikaudesta.

Jos sama yhtiö vaihtaa tilikauden pituutta siten, että jatkossa tilikausi on 1.1–31.12, sille jää murettu tilikausi 1.4–31.12.2022, joka kuuluu yhtä lailla verovuodelle 2022.

Jos sitten yhtiö vaihtaa vielä kerran tilikautta siten, että tilikausi on 1.2–31.1, sen murettu tilikausi 1.1.2023–31.1.2024 johtaa siihen, ettei yhtiöllä ole lainkaan verovuotta 2023.

Yritys saa tiettynä verovuonna tilikausilta yhteenlasketun määrän veronalaista tuloa. Saadusta veronalaisesta tulosta voidaan vähentää verovähennyskelpoiset menot, ja näin saadaan veron peruste. Veron perusteen avulla määritetään lopulliset maksettavat verot.

Veron määrä yritysmuodoittain

Osakeyhtiöt ja osuuskunnat

Nämä yhteisöt maksavat yhteisöveroa tasaisen 20% verokannan mukaan. Jos esimerkiksi verotettavat tulot ovat 468 900€ ja verovähennyskelpoiset menot 365 780€, verotettava tulos on 103 120€. Tästä maksetaan 20% eli 20 624€ yhteisön tuloveroa.

Lisäksi yli 50 000€ verotettavalla tuloksella tulee maksettavaksi yleisradioveroa, joka on kuitenkin määrältään vähäinen, ja sillä on matala katto.

Yksityiset elinkeinonharjoittajat

Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla verotus on hieman monimutkaisempaa. Elinkeinotoiminnan veroilmoituksen perusteella laskettu verotettava tulos, esimerkiksi 35 000€, on ikään kuin yksi rivi yrittäjän henkilökohtaisella veroilmoituksella. Jos suutarin elinkeinotoiminnan tilikausi päättyy 30.06.2022, tämän tilikauden verotettava tulos kuuluu yrittäjän verovuodelle 2022, ja käsitellään samalla kuin muut vuoden 2022 tulot, esimerkiksi palkat ja vuokrat.

Yritystoiminnan tuloista tehdään ensin 5% yrittäjävähennys. Tässä tapauksessa jää 35 000€ * 0,95 = 33 250€ verottavaa tuloa. Tämä jaetaan yrittäjälle ansiotulona ja pääomatulona verotettavaksi.

Suurin osa (tai kaikki, yrittäjän vaatimuksesta) voidaan verottaa ansiotuloina, eli tulo vertautuu pitkälti palkkatuloon. Sitä verotetaan tällöin progressiivisesti, eli veroprosentti nousee tulojen noustessa. Pienillä tuloilla tämä on yleensä edullista.

Lisäksi, 20% vastaava osuus elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan edeltävän vuoden nettovarallisuudesta lisättynä 30% verovuoden aikana maksetuista palkoista verovuoden verottettavasta tulosta voidaan verottaa pääomatuloina.

Jos esimerkiksi suutarin tilikausi on päättynyt 31.12.2022, ja edeltävän 31.12.2021 päättyneen tilikauden nettovarallisuus (varat – velat – pankkitilillä olevat rahavarat) on ollut 25 000€, ja palkkoja on maksettu vuonna 2022 26 000€, tästä saadaan 0,2* (25 000€ + 0,3*26 000€) = 6 560€, joka voidaan verottaa pääomatulona tasaisen 30%/34% prosentin verokannan mukaan. Tällöin 33 250€ tuloista 6 560€ verotettaisiin pääomatuloina, ja 26 690€ ansiotuloina. Yrittäjä voisi valita myös 10% tai 0% pääomatulo-osuudet.

Yksityisen elinkeinonharjoittaja on tärkeä huomioida, että yleensä suurin osa elinkeinotoiminnan tuloista nostaa siis ns. veroprosenttia, eli marginaaliveroaste on korkea, jos yrittäjä on muuten esimerkiksi palkkatöissä. Tilanne on erityisen hankala, jos yrittäjä tienaa palkkatöistä kohtuullisesti, tekee sivussa yksityisenä elinkeinonharjoittajana voitollista tulosta, eikä ole hakenut ennakkoveroja itselleen. Kymmenien tuhansien eurojen jäännösverot ovat ikävä asia, jos ne tulevat täytenä yllätyksenä.

Jos molemmat puolisot työskentelevät samassa yksityisliikkeessä, niin että vain toinen on rekisteröitynyt elinkeinonharjoittajaksi, tulo voidaan vaatia jaettavaksi puolisoiden kesken.

Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt

Henkilöyhtiöt eivät ole itse varsinaisia verovelvollisia. Niille lasketaan verotettava tulos, joka jaetaan vastuunalaisille yhtiömiehille heidän yhtiöosuutensa mukaan. Tämä jaettu verotettava osuus toimii sitten pitkälti samalla tavalla, kuin yksityisellä elinkeinoharjoittajalla jos yhtiömies on luonnollinen henkilö. Jos yhtiömiehenä on esimerkiksi osakeyhtiö, tämä osuus on ns. laskennallinen lisäys yhtiön verotettavaan tuloon.

Esimerkki: Ahlströmit Ay:ssa on kolme yhtiömiestä: Aapo omistaa 50% yhtiöstä, Alvari 30% ja Arabia Invest Oy 20%. Yhtiölle lasketaan 67 000€ verotettava tulos. Tästä tulee Aapolle 33 500€ (*0,95) verotettavaa tuloa, Alvarille 20 100€ (*0,95), ja Arabia Invest Oy:lle 13 400€. Nämä ovat yhtiömiesten henkilökohtaisia veroja, eivät avoimen yhtiön.

Photo by Mohammed Alzubidi on Unsplash

Miten verot käytännössä maksetaan?

Pääasiallinen tapa maksaa yrityksen tuloveroja on ennakkoverojen kautta. Yritys arvioi jo verovuoden aikana tulevat veronsa, ja hakee verohallinnolta ennakkoverojen määräämistä. Yritys maksaa ennakkoverolaskunsa, ja kun verovuosi päättyy ja veroilmoitus annetaan, lopullisesti määräytyviä veroja verrataan maksettuihin ennakoihin. Jos ennakoita on maksettu liian vähän, maksetaan erotus jäännösveroina. Jos ennakoita on maksettu ylimäärä, verohallinto palauttaa tämän osuuden.

Yrityksen on itse haettava ennakkoveroja aloittaessaan toimintansa. Kun ensimmäinen verovuosi on päättynyt (esimerkiksi 2022) ja veroilmoitus annettu, verohallinto määrää oma-aloitteisesti ennakot verovuodelle 2024. Näitä arvioita on syytä tarkastella kriittisesti, ja muuttaa tarvittaessa.

Ennakkoverot voi hakea myös nollatulokselle, tai niitä voi yrittää maksaa tietoisesti alakanttiin kassatilanteen parantamiseksi. On kuitenkin syytä varmistaa, että rahat riittävät sitten myöhemmin jäännösverojen maksamiseen. Verohallinto harvoin kyseenalaistaa verovelvollisen hakemien ennakkoverojen suuruutta.

Missään tapauksessa ennakkoveroja ei kannata arvioida yläkanttiin, sillä tämä ei johda muuhun kuin verohallinnon lainoittamiseen. Määrättyjä ennakkoveroja voi muuttaa helposti ja matalalla kynnyksellä, sitä mukaan kuin verovuoden tilanne etenee. Määrätyt verot on kuitenkin maksettava ajallaan, eikä ennakkoveroja voi maksaa hakematta niitä ensin.

Jäännösverot tulevat maksettavaksi yleensä n. 8 kuukautta verovuoden päättymisen jälkeen. Näistä maksetaan korkoa, joka ei kuitenkaan ole järin suuri. Jos kassa kuitenkin kestää, on mahdollista hakea ja maksaa ns. lisäennakkoa kuukauden sisällä verovuoden päättymisestä. Jos tilinpäätös ja veroilmoitus on saatu nopeasti aikaiseksi, tällä voidaan hakea sentilleen oikeat loppuennakot ilman korkoja.

Pienet yksityiset elinkeinonharjoittajat voivat hoitaa yritystoiminnan verot myös palkkatyön verokorttinsa avulla. Tällöin verokorttia haettaessa ilmoitetaan arvioidut yritystoiminnan tulot, jolloin palkkatulojen ennakonpidätysprosentti on hieman korkeampi, ja palkkatulosta tehtävät ennakonpidätykset kattavat myös yritystoiminnan verot.

Tappiot verotuksessa

Varsinkin yritystoiminnan alkuaikoina, toiminta voi olla tappiollista. Tällöin tuloverojakaan ei tule maksettavaksi. Veroilmoituksella ilmoitettu tappio vahvistetaan, ja verohallinto pitää niistä kirjaa. Kun tulevina vuosina yritys tekee verotettavaa tulosta, näistä tuloista vähennetään vahvistetut tappiot vanhimmista alkaen. Vasta kun tappiot loppuvat, yritys maksaa tosiasiallisesti veroja.

Vahvistetut tappiot säilyvät normaalisti 10 vuotta käyttökelpoisina, ennen kuin ne vanhenevat. Kuitenkin, vahvistetut tappiot voidaan menettää, jos yli 50% yrityksestä vaihtaa suoraan tai välillisesti omistajaa. Tällä halutaan estää se, että tappiollisesti toimineen ja vahvistettuja tappioita kerryttäneet yritykset eivät olisi itsessään arvokasta kauppatavaraa. Jos yrityksellä on tappioita ja omistus vaihtuu, voidaan kuitenkin hakea poikkeuslupaa tappioiden säilyttämiselle. Tämä yleensä myönnetään, jos omistusmuutoksen tarkoituksena on muut kuin verotukseen liittyvät syyt, ja yhtiö jatkaa samaa toimintaa. Tällainen tilanne on esimerkiksi, jos yksi osakas ostaa muiden osakkaiden osuudet.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi vaatia, että tappio käytetään tämän pääomatuloista tehtävänä vähennyksenä.

Photo by Johannes Plenio on Unsplash

Verotettavat tulot, verotettavat menot

Mitä sitten ovat yrityksen veronalaiset tulot ja verovähennyskelpoiset menot?

Muistetaan pari yleisperiaatetta:

  • EVL:n 7 pykälä kuuluu ”Vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.” Tämä on ymmärrettävä laajasti.

  • Kaikki tulot ovat veronalaisia, ellei toisin ole säädetty.

  • Koska meno tai tulo on tapahtunut menee yleensä suoriteperusteella (kannattaa vilkaista artikkelia, niin termi avautuu). Rahan liikkuminen ei vielä tarkoita menoa tai tuloa.

  • Sisältö ennen muotoa – jos yritys esimerkiksi saa konsultointilaskun joulukuussa, jossa on kymmenen vuoden maksuaika, kyseessä tuskin lienee todellinen verovähennyskelpoinen meno.

Verotettava tulos on yleensä hyvin samansuuntainen kuin kirjanpidon tuloslaskelman ”Tulos ennen veroja” kohta, mutta erojakin voi esiintyä.

Alla esimerkkejä veronalaisesta tulosta:

  • Yritys lähettää kesäkuussa laskun 1000€ + 240€ ALV toukokuussa tehdystä työstä. Laskulle saadaan maksu heinäkuussa. Verotettavaa tuloa 1000€ toukokuulle.

  • Yhtiö laskuttaa tammikuussa puolen vuoden vuokrat tammikuusta kesäkuuhun, yhteensä 6 000€. Maksu saadaan maaliskuussa. Verotettavaa tuloa 1000€ tammikuulle, 1000€ helmikuulle jne.

  • Yhtiöllä on taseessa tontti, tase-arvolla (ja verotusarvolla) 20 000€. Yhtiö myy sen joulukuussa 23 000€ hintaan. Verotettavaa tuloa 3 000€ joulukuulle.

Verottomia tuloja voivat olla esimerkiksi:

  • Pirtelökone Oy omistaa 100% Metallia, komisario Palmu! Oy:stä. Tytäryhtiöltä on tilattu metallitavaraa koneiden valmistukseen, mutta on havaittu, että Kiruna Järn AB:lta saadaan samaa tavaraa halvemmalla. Kaikki osakkeet (tase-arvo 60 000€) myydään Rawdha Oy:lle 90 000€ hintaan.

    Kyseessä voivat olla ns. käyttöomaisuusosakkeet, jolloin niiden myynnistä saatu 30 000€ voitto ei ole veronalaista (eikö tappio vähennyskelpoista).

  • Toisesta listaamattomasta yhtiöstä saadut osingot eivät ole veronalaisia tuloja, jotta vero ei kertaantuisi voitonjaosta toiseen.

  • Veronpalautukset eivät ole verotettavia tuloja.

Seuraavat eivät ole lainkaan tuloja, eivätkä siten veronalaisiakaan:

  • Yhtiö nostaa 50 000€ lainan. Ei tuloverotettava tapahtuma.

  • Yritys myy kiinteistön, joka oli taseessa (ja verotuksessa) 21 000€ arvolla kauppahinnalla 14 000€. Tuo 14 000€ ei ole tulo, vaan tuosta tulee 7 000€ verovähennyskelpoinen luovutustappio.

  • Yhtiö lähettää joulukuussa ennakkolaskun työstä, joka aloitetaan helmikuussa. Saatu ennakkomaksu ei ole tuloverotettavaa tuloa, vaan velka maksajalle. Saatu maksu katsotaan kuitenkin arvonlisäverotuksessa myynniksi. Jos työt valmistuvat maaliskuussa, asiakkaalle lähetetään loppulasku, ja ennakko tuloutetaan tällöin liikevaihdoksi ja verotettavaksi tuloksi.

Vähennyskelpoisia menoja ovat esimerkiksi:

  • Yhtiö saa marraskuussa 23 000€ + 5 520€ ALV laskun alihankintatöistä, jotka on suoritettu syyskuussa. Syyskuulle 23 000€ vähennyskelpoinen meno.

  • Yrityksellä on taseessaan 24 000€ arvoinen auto, joka on työntekijöillä autoetuna. Tästä tehdään vuosittain 25% menojäännöspoisto. Ensimmäisen tilikauden poisto 6 000€ on vähennyskelpoinen meno.

  • Yrityksen varaston arvo tilikauden alussa oli 68 000€. Tilikaudella yhtiö on tehnyt ostoja 41 000€ edestä, ja nämä on kirjattu juoksevasti kuluksi. Tilikauden loputtua tehdään varastonlaskenta eli inventaari, ja arvoksi saadaan 57 000€. Kirjataan 11 000€ negatiivista varastonmuutosta tilikauden verovähennyskelpoiseksi kuluksi, jolloin tilikaudella on 41 000€ ostoja + 11 000€ varastonmuutosta eli yhteensä 52 000€ kuluja tavaraostoista.

Vähennyskelvottomia menoja ovat esimerkiksi:

  • Tuloverot ja veroihin liittyvät sanktiot (korot, korotukset, viivästysseuraamukset). Tulovero itsessään ei tietenkään voi olla verovähennyskelpoinen meno, sillä siitä tulisi loputtomasti suppeneva sarja.

  • Edustuskuluista 50% on säädetty vähennyskelvottomiksi. Jos yrityksellä on tilikauden aikana ollut 13 000€ edustusmenoja, tästä ainoastaan 6 500€ on tuloverotuksessa vähennyskelpoista. Koskee myös edustuskäytössä olevan kaluston (esim. mökin tai veneen) poistoja.

  • Julkiset sakot tai sanktiot, esimerkiksi yhteisösakot ovat vähennyskelvottomia. Yksityiset sopimusrikkomukset yms. ovat kuitenkin vähennyskelpoisia.

  • Verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia.

  • Verotuksessa on tietyt maksimirajat vuotuisille poistoille. Jos kirjanpidossa poistetaan tätä enemmän, verotuksen salliman rajan ylittävä osuus ei ole samana vuonna verovähennyskelpoista (ns. hyllypoisto), vaan verotuksen poistot voidaan tehdä vasta tulevina vuosina.

  • Arvonalennukset voivat olla vähennyskelvottomia. Kirjanpidossa esimerkiksi tontin tasearvoa on alennettava kulukirjauksella, jos voidaan katsoa tontin arvon olevan alle tasearvon. Kirjanpidossa noudatetaan varovaisuusperiaatetta, eli olla ikään kuin ikuisia pessimistejä.

    Verotuksessa taasen vähennyskelpoisuuteen vaaditaan yleensä menetyksen lopullisuutta. Tontin arvonlasku realisoituisi vähennyskelpoiseksi menoksi vastan sitten, kun tontti myydään tappiolla.

  • Suomessa ei ole laajaa lahjoitusten vähennyskelpoisuutta. Jotta lahjoitus olisi verovähennyskelpoinen, sen on täytettävä tietyt ehdot saajan osalta. Kyseessä on oltava joko seuraavalla listalla oleva yhteisö, tai ”Euroopan talousalueella sijaitseva valtio tai Euroopan talousalueella oleva julkista rahoitusta saava yliopisto, korkeakoulu tai näiden yhteydessä oleva yliopistorahasto”.

    Pieniä alle 850€ arvoisia lahjoituksia voi antaa paikallisille, yleishyödyllisille tahoille suhdetoiminnan luonteisena menona.

Seuraavat eivät ole lainkaan menoja, eivätkä siten verovähennyskelpoisia:

  • Yhtiö jakaa osinkoa omistajilleen. Kyseessä ei ole meno, vaan oman pääoman jakaminen.

  • Yhtiö maksaa lainaa pois. Kyseessä on vieraan pääoman palauttaminen, ei meno.

  • Yhtiö sijoittaa kassavarojaan listattuihin osakkeisiin. Kyseessä on yhden omaisuuslajin muuttaminen toiseksi, eikä siten meno.

  • Yhtiö ostaa joulukuun lopulla runsaasti tavaraa, jota ei kuitenkaan myydä samaisena vuonna. Ostot ovat vähennyskelpoinen meno, mutta varaston arvo kasvaa samalla summalla (ellei tavaran arvo jostain syystä laske oston ja vuoden päättymisen välisenä ajanjaksona), eli käytännössä tästä ei synny verovähennyskelpoista menoa.

  • Yritys siirtää tilikauden viimeisenä päivänä varat tavanomaiselta pankkitililtään PayPal-tilille, tai yksityinen elinkeinonharjoittaja omalle yksityistililleen. Kyseessä on joko varojen siirtäminen tililtä toiselle, tai oman pääoman palauttaminen yksityisottona. Kumpikaan ei ole meno.

Suomen yritysverotusjärjestelmä on melko yksinkertainen, ja perustuu pitkälti kirjanpidon mukaiseen tulokseen. Laskennallisia lisävähennyksiä (esim. koulutusvähennys tai tutkimusvähennys) on hyvin rajoitetusti, ja ne koskevat lähinnä suurempia yrityksiä.

Yksityiset elinkeinonharjoittajat voivat kuitenkin tehdä elinkeinotoiminnan verotuksessaan tiettyjä laskennallisia lisävähennyksiä. Tämänlainen on esimerkiksi yksityisasunnon käyttö elinkeinotoiminnassa, tai lisääntyneet elantokustannukset / oman ajoneuvon käyttö elinkeinotoiminnassa (palkansaajien kilometrikorvauksia ja päivärahoja vastaava järjestelmä).

On tärkeää ymmärtää, että suomalainen yritysverotus on melko ”tylsää”, ja kulkee lukujen valossa. Kyseessä ei ole mikään temppukenttä, jossa taitava verokonsultti saa lopullisesti vähennettyä maksettavia veroja täyttämällä oikeita lomakkeita ja hyödyntämällä väliaikaisia veropoliittisia toimenpiteitä.

Verosuunnittelulla voidaan enemmän vaikuttaa siihen, koska jotain verotetaan, kuin että kuinka paljon jotakin lopulta verotetaan. Verosuunnittelulla on myös paikkansa varsinkin yritys- ja henkilöverotuksen rajapinnassa, kun pohditaan esimerkiksi osingon ja palkan suhdetta.

Photo by Radek Jedynak on Unsplash

Lähdeverot ja ulkomaille maksetut verot

Tämä viimeinen osio on ns. lisätietoa heille, jotka ovat tänne saakka jaksaneet lukea. Nyt on hyvä aika nousta ja verrytellä hieman, sillä teksti ei ainakaan helpommaksi muutu.

Normaalisti pieni yritys maksaa tuloveroja ainoastaan yhteen maahan, yleensä samaan maahan mihin se on rekisteröity.

Jos esimerkiksi suomalainen osakeyhtiö kuitenkin avaa vaikkapa kahvilan Tukholmaan, olisi outoa, jos Ruotsi ei verottaisi tätä toimintaa. Kansainvälisessä tuloverotuksessa on käsite nimeltä kiinteä toimipaikka. Lyhyesti, kyseessä on juridisesti ei-itsenäinen osa toista yhtiötä, joka on maantieteellisesti ja ajallisesti pysyvä, ja joka sijaitsee toisessa maassa kuin loput yhtiöstä. Näitä kiinteitä toimipaikkoja voi olla useita eri maissia, ja ne voivat olla rekisteröimättömiä, tai rekisteröityjä (tällöin puhutaan sivuliikkeestä).

Kiinteä toimipaikka voi olla esimerkiksi puoti tai liike, ajallisesti tarpeeksi pitkäkestoinen työmaa, tai jopa kotitoimisto. Syy siihen, että työnantaja ei halua työntekijöidensä tekevän pysyvästi etätöitä toisissa maissa ei yleensä ole paha tahto, vaan se, että tästä saattaisi aiheutua yritykselle kiinteä toimipaikka ja verovelvoitteita tässä maassa.

Kiinteälle toimipaikalle lasketaan kyseisen maan lakien mukaan siitä juontuvat veronalaiset tulot, ja siihen kohdistuvat veronalaiset menot. Tästä sitten maksetaan veroja kyseiseen maahan.

Nämä samat tulot ja menot ovat verotettavia myös Suomessa, koska yritys on Suomessa yleisesti verovelvollisena verovelvollinen maailmanlaajuisista tuloistaan. Koska kaksinkertainen verotus pyritään kuitenkin poistamaan, suomalainen yhtiö voisi vähentää ulkomaille maksetut verot Suomessa maksettavista veroista. Jos ulkomaisen valtion veroprosentti on alhaisempi kuin Suomessa, tämä tarkoittaa, että tästä tulosta jää vielä Suomeen suoritettavaa veroa.

Lisäksi joistakin ulkomailta saatavista tuloista voidaan periä lähdevero tulon saantimaassa. Esimerkiksi suomalainen osakeyhtiö, joka saa osinkotuloja Saksan pörssissä olevalta yritykseltä, saa brutto-osingosta 85% itselleen, 15% jäädessä Saksaan lähdeverona. Suomalainen osakeyhtiö voi vaatia tämän maksetun lähdeveron hyvitystä Suomen tuloverotuksessaan.

Vastaavasti, jos suomalainen oy maksaa esimerkiksi rojalteja tai osinkoja ulkomaille, sen on syytä tarkistaa, tuleeko sen pidättää osa tästä lähdeverona Suomeen maksettavaksi.

Vuoden 2021 alusta Suomessa on lisäksi sovellettu tosiasiallisen johtopaikan käsitettä. Jos ulkomaille rekisteröityä yhteisöä johdetaan Suomesta, verohallinto voi katsoa yhteisön yleiseksi verovelvolliseksi Suomeen, ja täten verovelvolliseksi maailmanlaajuisesta tulostaan.

Jos suomalainen henkilö siis rekisteröi Viroon paikallisen rajatun vastuun yhteisön Oü:n, mutta asuu kuitenkin vakituisesti Suomessa, yhteisön toimintaa voidaan verottaa samoin kuin suomalaista vastaavaa yhteisöä (tämän lisäksi yhteisö on Viroon myöskin yleisesti verovelvollinen). Tämänkaltaiset tapaukset ovat yleensä hyvin työläitä hallinnollisesti.

Yhteenveto

Tuloverotus on loppujen lopuksi melko yksinkertaista: mitä paremmin teet tulosta, sitä enemmän maksat veroja. Tärkeintä on ymmärtää, mistä veroa tulee, ennakoida verojen määrä, ja suunnitella sen maksut ajoissa.

Tuloverojen maksaminen on osoitus voitollisesta liiketoiminnasta.

Verotusta käsittelevä artikkelisarja päättyy tähän. Verotus voi olla tavattoman monimutkainen aihe, kun mennään syvemmälle, mutta käytännössä yksi yritys on yleensä tekemisessä vain hyvin pienen ja rajatun osa-alueen kanssa.
Osaava taloushallinnon asiantuntija varmistaa, että verotus ei koskaan muutu jännittäväksi aiheeksi, ja pääset keskittymään omaan ydinosaamiseen.

Lue myös

Pikaopas verotukseen, osa 2: Kansainvälinen arvonlisäverotus

Tämä on toinen osa yrityksen verotusta käsittelevästä kirjoitussarjasta. Edellinen osa käsitteli kotimaan arvonlisäverotusta, ja tällä kertaa käsitellään arvonlisäverotusta kansainvälisessä kaupassa. Tässä sarjassa liikutaan yleisellä tasolla

Kirjanpidon hinta – Mistä se koostuu?

Vaikka hinta harvoin on tärkein tekijä palveluita ostaessa, on aikamoista tyhjää pöhinää väittää, että se olisi merkityksetöntä. Kaikki järkevät yrittäjät yrittävät saada parhaan yhdistelmän korkeaa